15. toukokuuta 2019

25 § Valintakokeen 2019 analysointia

Ennen kirjoituksen lukemista pyytäisin teitä täyttämään seuraavan kyselyn: Palaute- ja kehitystoiveet -kysely. Kyselyn täyttämiseen menee vain 3-5 minuuttia, mutta palaute on enemmän kuin tervetullutta ja hyödyllistä minulle!

Oikisten valintakoe on tältä vuodelta ohi ja hakijat voivat nyt rentoutua pitkän luku-urakan jälkeen. Valintakoe julkaistiin eilen oikeustieteet.fi -sivulla ja halusin kirjoittaa lyhyesti mitä mieltä itse olen tämän vuoden kokeesta.


Millainen koe oli?

Kokeessa oli tänäkin vuonna neljä monivalintatehtävää, mikä ei sinänsä ollut yllätys, vaikka ennakkotiedot jättivät tämänkin osalta tilaa yllätyksille.

  • Tehtävä 1 oli tavallinen monivalintatehtävä Tapio Määtän & Mirjami Pason "Johdatus oikeudellisen ratkaisun teoriaan" -kirjasta.
  • Tehtävä 2 oli tavallinen monivalintatehtävä Janne Salmisen "Suomen valtiosääntö ja Euroopan unioni" -kirjasta.
  • Tehtävä 3 oli tavallinen monivalintatehtävä Jaana Norion "Johdatus kuluttajaoikeuteen" -kirjasta.
  • Tehtävä 4 oli aineistomonivalintatehtävä, joka perustui vain tehtävässä annettuihin tietoihin ja kokeessa jaettuun aineistoon (kolme sivua rikoslaista).
  • Tehtävä 5 oli tavallinen esseetehtävä Janne Salmisen "Suomen valtiosääntö ja Euroopan unioni" -kirjasta. Tehtävä ei sisältänyt alakohtia.
  • Tehtävä 6 oli hieman modifioitu oikeustapaustehtävä Tapio Määtän & Mirjami Pason "Johdatus oikeudellisen ratkaisun teoriaan" -kirjasta. Tehtävässä oli kolme alakohtaa: a (3 p.), b (4 p.) ja c (3 p.).
  • Tehtävä 7 oli hieman modifioitu aineisto-oikeustapaustehtävä Jaana Norion "Johdatus kuluttajaoikeuteen" -kirjasta. Tehtävään kuului myös kahden sivun aineisto fiktiivisen yrityksen yleisistä sopimusehdoista. Vastaustila oli jaettu kolmeen vastaustilaosioon: kaksi lyhyttä ja yksi pidempi.
  • Tehtävä 8 oli aineisto-oikeustapaustehtävä, joka perustui vain kokeessa annettuun aineistoon (neljä sivua seuraavasta laista: laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä)

Jokaisen tehtävän maksimipistemäärä oli 10 pistettä. Aineistoa kokeessa oli yhteensä 9 sivua. Tehtävät jakautuivat kirjojen välillä tasaisesti siten, että jokaisesta kirjasta tuli vähintään yksi monivalintatehtävä ja yhteensä jokaisesta kirjasta oli kaksi tehtävää. Pelkkään aineistoon perustuvia tehtäviä oli myös kaksi, joista toinen oli monivalintatehtävä. Symmetrinen koe tältä osin.


Mitä uutta kokeessa oli?

Täysin uutta kokeessa oli monivalintatehtävien vähimmäispistemäärä: ennen, ainakaan niin pitkälle kuin minun muistini riittää, monivalintatehtävän pistemäärä ei ole voinut olla nollaa pienempi. Tämän vuoden kokeessa jokaisesta monivalinnasta oli mahdollista saada -10 pistettä, joten teoriassa monivalintatehtävistä voisi saada yhteispistemääräksi -40 pistettä.

Jo viime vuonna oli monivalintatehtävä, joka perustui pelkästään aineistoon (tehtävä 4) eikä aineisto liittynyt viime vuonnakaan millään tavoin valintakoekirjojen aiheisiin. Tällaisen tehtävätyypin määrää lisättiin tämän vuoden kokeeseen, sillä myös tehtävä 8 perustui aineistoon, jolla ei ollut mitään liitäntää valintakoekirjojen aiheisiin.


Mikä kokeen vaikeustaso oli?

Kokeilin eilen tehdä monivalintatehtävät, jotta hahmottaisin hieman kokeen vaikeustasoa ja jos nyt teen epävirallisen ranking-listan tehtävien vaikeustasosta, niin se menisi näin helpoimmasta vaikeimpaan:

  1. Tehtävä 1
  2. Tehtävä 3
  3. Tehtävä 4
  4. Tehtävä 2
  5. Tehtävä 6
  6. Tehtävä 7
  7. Tehtävä 5
  8. Tehtävä 8

Ajattelin tämän vaikeusjärjestyksen korreloivan tehtävien pistekeskiarvoa, mutta toki monivalinnoissa on mukana se, että vääristä vastauksista tulee miinuspisteitä, jonka lisäksi hakijat saattavat jättää varmuuden vuoksi vastaamatta joihinkin kohtiin. Sen sijaan kirjoitustehtävissä voi "kokeilla" vastaamista. Tämä nyt oli muutenkin täysin lonkalta heitetty arvio vaikeustasosta, sillä olen toistaiseksi lukenut vain yhden näistä valintakoekirjoista ("Johdatus oikeudellisen ratkaisun teoriaan"), mutta koen, että pystyn pelkät kysymykset lukemalla tekemään hieman arvioita vaikeusasteesta, sillä olen ollut mukana niin monessa valintakokeessa tavalla tai toisella :D

Verrattuna viime vuoden kokeeseen monivalinnat olivat minusta huomattavasti helpompia tänä vuonna ja myös kirjoitustehtävät olivat hieman helpompia kuin viime vuonna. Aineistoa oli tänä vuonna kolme sivua enemmän kuin viime vuonna (9 vs. 6), joka varmasti on vaikuttanut ajan riittävyyteen, mutta sanoisin silti, että pisterajat tulevat nousemaan tänä vuonna. Viime vuoden pisterajoista ja niiden analysoinnista voitte lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani: "22 § Valintatulokset 2018 ja oikaisuvaatimus". Lisäksi pisterajojen nousuun tulee vaikuttamaan se, että tänä vuonna kunkin hakukohteen yhteisvalinnassa valittavien määrästä noin 20 % määräytyy todistuspisteiden ja 80 % koepisteiden perusteella.

Heitänpä vielä näin loppuun arvion, että tänä vuonna alin hyväksytty pistemäärä tulee olemaan 60 pistettä!


Mitä hyvää ja huonoa kokeessa oli?

Pidän siitä, että monivalinnoissa mentiin hieman helpompaan suuntaan, sillä kokeen ollessa kaksivaiheinen, on hyvä, ettei monivalinnoilla karsita pois kuin hakijat, jotka eivät selvästi ole valmistautuneet kunnolla (määrällisesti tai laadullisesti). Sen sijaan koko kokeen kehitys helpompaan suuntaan ei ole mielestäni hyvä asia, sillä uskon, ettei tällä kokeella saada yhtä hyvin eroja hakijoiden välille kuin viime vuoden kokeella. Tietenkin merkitystä on myös sillä, mistä kokeen haastavuus muodostuu: hyvin laadituista kysymyksistä vai täysin sekavista ja äärimmäisen vaikeista kysymyksistä.

Täysin perinteisen oikeustapaustehtävän puuttumista pidän huonona asiana, varsinkin kun se korvattiin hieman oudohkolla oikeustapaustehtävällä (tehtävä 6) kirjasta, jonka omasta substanssista pelkästään ei voitu luoda perinteistä oikeustapaustehtävää. Tätä tosin tasapainotti tehtävä 7, joka mielestäni oli kohtuullisen onnistunut oikeustapaustehtävä, jossa edellytettiin hakijalta myös kykyä soveltaa valintakoekirjan tietoa.

Todennäköisesti hakijoidenkin joukossa eniten ärtymystä ovat aiheuttaneet aineistotehtävät, jotka eivät pohjautuneet millään tavoin valintakoekirjojen sisältöön. Joidenkin mielestä oli epäreilua, kun valintakokeessa oli tämän tyyppisiä tehtäviä ja kirjojen lukeminen on mennyt hukkaan. Tästä olen sitä mieltä, että valintakokeen tarkoitus on yllättää hakijat, mikä mittaa myös hakijoiden paineensietokykyä. Juristin tehtävissä eteen voi tulla yllättäen tiukalla aikataululla jotain aivan uutta ja ihmeellistä, mutta tähän täytyy kyetä sopeutumaan. Lisäksi, jos vain kaksi tehtävää kahdeksasta on muista kuin valintakoekirjojen aiheista, niin kirjojen lukeminen ei todellakaan ole mennyt hukkaan.

Tehtävä 4 saattoi jopa olla koko kokeen paras tehtävä, sillä se oli lopulta melko yksinkertainen, mutta siinä oli muutama ansa hakijalle, joka hätiköi ja ei lukenut kunnolla tehtävänantoa. Nokkelimmille tarjottiin jopa mahdollisuutta "oikoreitteihin", kuten alakohdassa 5. Toisaalta tehtävässä oli myös seikkoja, joista en pitänyt, kuten se, että tehtävä pohjautui nimenomaan rikosoikeudelliseen aineistoon, sillä rikosoikeus oli viime vuonna yhtenä valintakoekirjallisuuden aiheena. Ehkä tässä kohdin oma sisäinen oikkarini pääsee valloilleen, mutta mielestäni muutaman alakohdan tehtävänanto jäi hieman tulkinnanvaraiseksi, jolloin apua oli siitä, jos rikosoikeus on oikeudenalana tuttu.

Sen sijaan tehtävä 8 ei ollut onnistunut lainkaan. Pidin sitä aluksi melko helppona, mutta mielestäni tehtävänanto on huonolla tavalla sekava ja tehtävä jättää ehkä hieman tulkinnanvaraa vastauksiin. Odotan mielenkiinnolla mallivastauksia ja niiden perusteluita tämän tehtävän osalta.

Asteikolla 4-10 antaisin tämän vuoden valintakokeelle arvosanan 7.


Miten valintakoetta pitäisi kehittää?

Valintakokeella ja -hakukeväällä on mielestäni kaksi pääfunktiota: mitata soveltuvuutta alalle sekä valmistaa hakijoita oikeustieteellisessä opiskeluun. Näin ollen totean heti kärkeen, että todistusvalinta on mielestäni todella surkea uudistus. Samaan hengenvetoon totean, että valinnat voitaisiin toteuttaa myös paljon paremmalla konseptilla kuin nykyisen tai millään aikaisemman mallisella valintakokeella. Tämän aiheen laajemmasta käsittelystä saisi myöhemmin hyvän blogikirjoituksen.

Mutta jos toistaiseksi mennään sillä mitä on, eli valintakokeella, niin ehdottomasti säilyttäisin sen enkä lähtisi enää lyhentämään lukuaikaa tai ennakkomateriaalin määrää. Ennakkovalmistautuminen mittaa mm. motivaatiota, mikä on mielestäni tärkeä asia. Tämän takia esimerkiksi todistusvalinnalla mennään metsään. Suhtautuisin varauksella aineiston käyttämiseen silloin kun se on täysin epärelevanttia ennakkomateriaaliin verrattuna. Toisaalta tämä on hyvä yllätysmomentti, mutta ainakaan tätä useampaa (2/8 tehtävää) ei-relevanttia aineistoa en lähtisi kokeeseen sisällyttämään. Hakijat voi yllättää muutoinkin. Toisaalta pidin kyllä tehtävästä 4, joten tämän tyyppisinä suhtautuisin myönteisemmin tällaisiin aineistotehtäviin (tosin pienin muutoksin).

Sinänsä puoltaisin sitä, että jokaista tehtävätyyppiä varten on vähintään yksi tehtävä (monivalinta-, essee- ja oikeustapaustehtävä), sillä tämän jälkeen jää kuitenkin vielä kaksi tehtävää (jos monivalintoja on toisen vaiheen takia neljä). Monivalinnoilla voisi myös pelata hieman enemmän, sillä nyt niiden ainoa erikoisuus on ollut mahdollinen aineisto. Muistaakseni Helsingin vuoden 2013 kokeessa oli monivalinta/oikeustapaustehtävä, joka oli todella hyvä. Tämän tehtävätyypin paluuta voisi harkita.

Viimeisenä toteaisin valintakokeen kehittämisestä sen, että mikäli Opetusministeriön ja tiedekuntien tarkoitus on vähentää valmennuskurssien tarvetta, niin kokeesta voisi antaa etukäteen tarkempaa tietoa. Toki perehtynyt hakija voi selata läpi aiempia valintakokeita sekä niiden mallivastauksia ja saada näistä ymmärrys esimerkiksi oikeustapaustehtävien vastaustekniikasta, mutta on aivan eri asia, jos haettu vastaustekniikka selostettaisiin lyhyesti tiedekuntien toimesta oikeustieteet.fi -sivustolla. Muita tällaisia seikkoja olisi esimerkiksi se, tarvitseeko tehtäviin kirjoittaa pykälänumeroa ja että tehtävien arvostelussa noudatetaan kokonaisarvostelua. Näistä jälkimmäinen tuodaan ilmi vasta itse salissa jaettavassa valintakoeohjeessa. Edellä mainitut seikat lisäisivät myös hakijoiden yhdenvertaisuutta ja valintaperusteiden läpinäkyvyyttä.


Teidän fiilikset?

Tässä oli lyhyesti ajatuksiani valintakokeesta, mutta ne ovat vain minun mietteitäni enkä ole ollut tänä vuonna hakijan roolissa. Olisikin mukava kuulla esimerkiksi kommenteissa teidän fiiliksiänne kokeesta ja kysymyksistä, spekulaatiota pisterajoista taikka ihan vaan mitä aiotte tehdä nyt kokeen ollessa ohi!


Follow / contact me!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti